perjantai 24. elokuuta 2012

Katkeraan loppuun asti?

On aina hauska huomata innostuvansa jostakin. Täytyy myöntää, että itse olen edelleen suhteellisen helposti innostuvaa sorttia: monet asiat saavat edelleen lahkeet lepattamaan.

Tällä kertaa huomasin innostuvani Neste Oilin tuoreesta mielikuvamainontakampanjasta. Legendaarisella astronautti Buzz Aldrinilla höystetty televisiomainos on tehnyt vaikutuksen. Kokonaisuus on tyylikäs, innostava ja kuitenkin suhteellisen pienillä markkinoilla operoivalle yritykselle poikkeuksellisen kunnianhimoinen.



Innostuksen lisäksi mainos on saanut minut myös pohtimaan tuota koko "the only way is forward" -filosofiaa. SMK:ssa tulen siihen johtopäätökseen, että ihmiskunta on by default tehnyt päätöksen kiihdyttää amerikanraudallaan joko tuhoonsa tai uuden, vielä kehitteillä olevan teknologian avulla sen yli ja ohi. Kaikesta degrowth-puheesta huolimatta varsin harvat haluavat oikeasti pysähtyä tai jopa kääntää talouskasvua taaksepäin: the only way is forward.

Tässä työssä tarvitaan luonnollisesti panostusta uusiutuviin energiamuotoihin ja puhtaaseen energiaan - tätä kaiketi Nesteenkin mainos osaltaan markkeeraa.

Samaan aikaan maailman energiamarkkinoilla on menossa murros, joka voi tarkoittaa, että monilta olennaisilta toimijoilta katoaa insentiivi edes yrittää tätä loikkaa. Etenkin Yhdysvalloissa uusien, ei perinteisten öljyreservien löytyminen on tekemässä perinteisen öljyn suurtuojan mahdollisesti energiaomavaraiseksi.

Rauli Partanen ansiokkaassa Kaikenhuipun -blogissaan seuraa näitä teemoja minua tarkemmin ja paremmin, joten hieman arkailen astua hänen tontilleen. Vaan teenpä sen kuitenkin ja kenties hieman eri sävyssä kuin Partanen.

Muun muassa Yhdysvaltain muuttuminen energiaomavaraiseksi - tai ainakin huomattavasti omavaraisemmaksi - tarkoittaa luonnollisesti mielenkiintoisia geopoliittisia ja -strategisia muutoksia. Näistä ei kuitenkaan tällä kertaa enempää. Tällä kertaa olennaisempaa on, että ns. huippuöljy-teoria ei kenties sittenkään nähtävissä olevassa tulevaisuudessa tule toteutumaan: ei-perinteisiä ja vielä toistaiseksi todentamattomia perinteisiäkin reservejä niin öljyn kuin maakaasunkin suhteen on todennäköisesti runsaasti. Näin ollen SMK:ssakin kaavailemani resurssien loppuminen (jota olen kommentoinut aiemmin jo tässä blogissa) ei kenties pakotakaan meitä siirtymään uusiutuviin energiamuotoihin lähiaikoina, vaan voimme jatkaa maapallomme ilmaston lämmittämistä ja nykyisen taloudellis-teknologisen mallimme tekohengittämistä kenties jopa siihen katkeraan loppuun asti.

Olenko väärässä? Tai johtopäätöksissäni jälleen liian kyyninen?

Hiski Haukkala