Suomi, we have a lift-off!

Kirja on nyt julkaistu, lapsi on lähtenyt maailmalle. Ainakin itselleni on jäänyt viikon tapahtumista aivan mielettömän positiivinen fiilis. Kirjan eräänä taustasyynä toiminut pessimismini suomalaisen ulkopoliittisen keskustelun tasoon ja määrään on osoittautunut osittain turhaksi: aihe kiinnostaa, paikoin suorastaan innostaa, ja ihmiset sekä haluavat että kykenevät tätä keskustelua käydä. Hienoa!

Tiistaina kirjan julkkarit olivat hotelli Tornin Näköalakabinetissa. Gummerus oli todella panostanut tilaisuuteen ja se oli mielestäni menestys: tupa oli täynnä ja paikalla oli varmaan yli 40 henkeä. Tilaisuudessa käytiin varsin mielenkiintoista ajatustenvaihtoa kirjan teemojen ympäriltä. Paikalla oli niin ulkopolitiikan tekijöitä kuin kokeneita seuraajia ja journalistejakin, joten kysymysten ja kommenttien taso oli myös sen mukainen: tiukka ja oivaltava. Päällimmäiseksi tilaisuudesta jäi mieleeni kollegani professori Pami Aallon hauska kysymys, mitä on tapahtunut keskustelulle siitä, että Suomi on Euroopan Japani, joka oli johtava ajatus vielä 1980-1990-luvuilla. Hetken pohdittuani totesin, että voi olla, että jatkossakin Suomi on Euroopan Japani, mutta että Japanin nykytilan huomioiden se on varsin lohduton ennuste. Suomen haaste on, miten voisimme tulla/olla Euroopan Etelä-Koreaksi: dynaamiseksi, innovatiiviseksi ja menestyväksi maaksi ja tässä meillä tulee olemaan tekemistä.

Eilen olin ministerien kanssa marjassa, paikkana oli Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikka ja kanssani lauteille nousivat Alexander Stubb ja Heidi Hautala, Ylen ulkomaantoimittajan Liisa Karvisen heittäessä löylyä. Yleisöä oli varsin runsaasti paikalla ja vaikka itse olin jo pitkän päivän jäljiltä varsin naatti, niin erinomaisessa vedossa olleet ministerit pitivät huolen siitä, että keskustelu oli antoisa. Väsymyksestä surisevaan mieleeni jäi tilaisuudesta kaksi ajatusta: ensinnäkin, tämänhetkinen Suomen ja suomalaisten tietynlainen sisäänpäinkäpertyneisyys on aito ongelma ja pitkän päälle myös potentiaalinen uhka ja että (osittain tästä syystä johtuen) meillä ei yksinkertaisesti ole varaa vähätellä Euroopan unionia. Oli mahtavaa, että ministerit varasivat aikaa kiireisistä kalentereistaan osallistuakseen keskusteluun ja että niin moni muu ihminen saapui paikalle seuraamaan tilaisuutta. Kiitos ja kumarrus!

En ole vielä oikeastaan nähnyt mitään lehtijuttuja tai muita kommentteja kirjan tiimoilta. Unto Hämäläisen maanmainio Perässähiihtäjä-blogi tiistaina on toistaiseksi ainoa, joka on silmääni varsinaisesti sattunut. Jatkossa yritän blogissa kommentoida myös kirjan julkisia arvioita ja toivon niitä pian saavani myös käsiini. Piakkoin myös vierailijat aloittavat oman bloggaamisensa. Sitä ennen kuulisin myös mieluusti mahdollisten blogin lukijoiden ajatuksia kirjasta, sen teemoista ja kenties myös yllä mainituista tilaisuuksista. Olitko kenties paikalla? Miltä asiat sinusta näyttävät?

Hiski Haukkala

PS: Jatkossa kannattaa seurata myös kirjan FB-sivua ja omaa twitteriäni (@HiskiHaukkala) – etenkin twitter tuntuu juuri nyt kanavalta, johon on helppo suoltaa nopeasti huomioita ja tavaraa ihmisten yhdessä pohdittavaksi.

Saanko luvan?

Suomen muuttuvat koordinaatit (SMK) on tietokirja, joka pyrkii tarjoamaan näkemyksellisen tulkinnan käynnissä olevasta maailman muutoksesta ja sen vaikutuksista Suomen kansainväliseen asemaan ja ulkopolitiikkaan. Kirja pohjaa pian viisitoista vuotta kestäneeseen tutkijanuraani sekä kokemuksiini ulkoministeriön erikoistutkijana vuosina 2009-2010, mutta ei ole varsinainen tutkimus eikä etenkään muistelmateos.
Vaikka kirja on edelleen hieno formaatti, on se myös valitettavan jähmeä. Perinteisesti kirjoihin liittyvää keskustelua käydään lähinnä sanomalehdissä julkaistavien kirja-arvostelujen ja mahdollisesti niihin liittyvien vastineiden/muun keskustelun kautta yleisönosastopalstoilla. Tämä on kovin hidas ja kankea tapa pohtia ripeästi muuttuvaa maailmaa.

Sen takia SMK on myös aktiivinen tanssiinkutsu. Sen nimenomaisena pyrkimyksenä on herättää vilkasta ja monipuolista keskustelua. On selvää, että kaikkiin kirjan esille nostamiin kysymyksiin minulla ei ole vastauksia eivätkä kaikki antamani vastaukset välttämättä ole oikeita. Suomen mahdollisesti muuttuvat koordinaatit täytyy haarukoida laajan ja valistuneen keskustelun kautta. Osittain tämän debatin mahdollistamiseksi kirjan julkaisua ryydittää myös tämä blogi sekä siihen liittyvät FB-sivu ja Twitter-tili.

Blogin ideana on syventää ja päivittää kirjan teemojen käsittelyä sekä mahdollistaa keskustelu kirjan lukijoiden kanssa ja niiden välillä. Ensisijaisesti blogi pohjautuu minun kirjoituksiini, mutta olen pyytänyt myös tukun eturivin suomalaisia asiantuntijoita kommentoimaan kirjaa ja sen aihepiirejä omista näkökulmistaan.

Jatkossa pyrkimyksenä on, että uusi blogikirjoitus ilmestyy vähintään kahdesti viikossa. Ainakin joka maanantai julkaisen oman kirjoitukseni. Tämän lisäksi pyrin saamaan myös yhden vierailijakirjoituksen jokaiselle viikolle. Blogi jatkuu niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä niin kirjoittajien kuin sen lukijoidenkin kannalta.

Blogin keskeinen periaate on avoimuus ja reiluus: asiat kiistelevät, ihmisten ei tarvitse. Tämä onnistuu Suomessa vain harvoin, jos koskaan. Olen kuitenkin ollut havaitsevinani, että mahdollisuudet tähän paranevat, mikäli kaikki osallistuvat keskusteluun omilla nimillään. Näin ollen, vaikka vielä tässä vaiheessa blogi on moderoimaton siten, että kuka tahansa voi kirjoittaa siihen vapaasti kommenttinsa, niin toivon, että teette niin harkiten ja omilla nimillänne: olisi sääli jos tämä yritys vajoaisi puskista ampumiseksi ja henkilöön käyväksi jankkaamiseksi. Suoraan sanoen kirjan teema ja Suomen tulevaisuus ansaitsevat parempaa.

Tervetuloa mukaan pohtimaan Suomen muuttuvia koordinaatteja!

Hiski Haukkala