Vierailija Lauri Tierala: Vahva naapuri, hyvä naapuri

Hiski Haukkala kuvaa kirjassaan Suomen ulkopoliittisen keskustelun kahta perusvirtausta: pienvaltiorealismia ja liberalismia. Venäjän-tuntijana Haukkala osoittaa, kuinka molemmat ajattelutavat ovat olleet pyrkimyksiä hallita Suomen suhdetta haastavaan itäiseen naapuriinsa. Neuvostoliitto oli pitkään niin hallitseva tekijä Suomen ulko- ja sisäpolitiikassa, että se ratkaisi presidentinvaaleja ja hallituksen kokoonpanonkin vuosikymmeniksi.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen tämä erikoisuhde on vähintäänkin muuttunut, Haukkalan mukaan kenties jopa kadonnut. Suurella pensselillä maalattu kehityskulku vie - mutkineenkin - kohti normaalia naapurutta, jossa toisen menestys hyödyttää toistakin. Suomi ja Euroopan unioni pyrkivät edistämään Venäjän modernisoitumista. Suomalaisten ja venäläisten taloudellinen ja sosiaalinen kanssakäyminen on ennätysmäisen tiivistä. Suomen venäjänkielinen vähemmistö on kasvanut yli 50 000:een, ja Suomi myöntää vuosittain yli miljoona viisumia Venäjällä.

Nyky-Suomen parlamentaarisessa demokratiassa hallitusneuvottelut ovat myös ulkopoliittisen linjan osalta merkittävä kannanmuodostuksen paikka. Onkin varsin kuvaavaa, että hallitusohjelman seitsensivuisesta ulko- ja EU-poliittisesta osiosta Venäjää käsitellään tusinan rivin verran. Muutoksia tekstiin ei Säätytalolla juuri tehty. Suhtautuminen euroalueen kriisirahastoihin ja vaikkapa globalisaatioon jakavat poliittista kentää huomattavasti enemmän kuin nyky-Venäjä.

***

EU-maiden ulkopolitiikassa on tapahtunut merkittävä muutos viime vuosina. Kovaa sotilaallista turvallisuutta ei arvioida enää niin määrääväksi tekijäksi kuin aiemmin. Sen sijaan taloudellisten kysymysten merkitys nousee ikääntyvien ja hitaasta kasvusta kärsivien maiden ulkosuhteissa. Talouskasvun ja työllisyyden tukeminen on nostettu ulkoasiainhallintojen asialistan kärkeen.

Maailman talouskasvu tapahtuu tällä vuosikymmenellä pääasiassa Euroopan ulkopuolella. Maissa, joissa markkintalous ei aina toimi vapaasti, ja mm. markkinoillepääsyongelmat ovat alituinen riesa. Kehittyvät taloudet ovat muuttuneet hyödykkeiden tuottajista maailman suurimmiksi markkinoiksi yritysten välisessä liiketoiminnassa ja ovat nyt nousemassa maailman suurimmiksi kuluttajamarkkinoiksi.

On siis varsin luontevaa, että talousetujen edistäminen nousee ulkoasiainhallintojen tärkeysjärjestyksessä. Asiassa ei sinänsä ole mitään uutta mm. kauppakomppanioiden kanssa toimineille perinteikkäille hallinnoille.

***

Suomalaiset yritykset ovat raivanneet markkinaosuuksia monilla kasvavilla markkinoilla ja investoineet mm. Kiinaan merkittävästi. Kohtalonkysymys kannaltamme on kuitenkin myös taloudellisessa mielessä naapurimme Venäjä. Suurin kauppakumppanimme EU:n ulkopuolella - maa, jossa suomalaiset yritykset työllistävät jo yli 50 000 henkeä.

Hallitusohjelman Venäjä-osion lyhyys ei tarkoita, että Venäjä-suhteestamme ei olisi paljoa sanottavaa - päinvastoin, onhan hallituksella erillinen Venäjä-toimintaohjelma ja pääministerin johtama Venäjä-asioiden ministerityöryhmäkin. Lähes kaikilla hallituksen jäsenillä on nykyään salkussaan Venäjä-rajapintaa, olipa sitten kyse liikenteestä, koulutuksesta, energiasta tai sisäisestä turvallisuudesta.

Sen sijaan hallitusohjelma osoittaa, kuinka ristiriidaton Suomen Venäjä-suhde puolueiden välillä nykyään on. Näkemyserot liittyvät käytännön kysymyksiin viisumivapauden aikatauluista ym. tekniikkaan. Johtuen Venäjään liittyvien kysymysten perinteisesti herättämistä suurista tunteista, käydään Venäjä-lausuntoihin herkästi kiinni julkisuudessa, mutta tämä pelin politiikka ei juuri vaikuta oikeaan Venäjä-suhteeseemme.

Suomen kannalta on olennaista, jatkaako Venäjä voimakkaan kasvun tiellä, monipuolistuuko sen talous, modernisoituuko sen yhteiskunta ja vakautuuko sen poliittinen tilanne,

Haukkala siteeraa kirjassaan Osmo Apusen teoriaa, kuinka Venäjän hetkellinen heikkous on aina lisännyt Suomen pelitilaa länteen päin. Taloudellisten ulkosuhteiden aikakaudella peli saattaa olla kääntymässä toisin päin: menestyvä ja vahva Venäjä on Suomen menestyksen tae ja lisää myös meidän kiinnostavuuttamme "lännessä".

***

Vladimir Putinin kolmannen presidenttikauden alkaessa kannunvalannat maan suunnasta käyvät kuumina joka puolella. Kremlin ulkopuolinen oppositio on osoittanut kykynsä, ainakin hetkellisesti.

Saumakohtiin liittyy aina sekä mahdollisuuksia että riskejä. Sisäpoliittisista syistä naapureidensa kovistelun aloittava Venäjä olisi Suomen ulkopoliittiselle johdolle kiistatta haaste. Kotimainen yhteisymmärrys Venäjä-linjasta voisi osoittautua hyvän sään ilmiöksi. Joutuisimme takaisin Haukkalan kuvamaan tasapainotteluun kohtalon kolmiossa.

Murrosvaihe voi kuitenkin tarjota myös mahdollisuuden syvällisempään Venäjä-keskusteluun niin Suomessa kuin EU:n piirissä. Onko yhteinen strategiamme toiminut; haluaako Venäjä modernisoitua? Mikä on seuraava askel? Millä vauhdilla vapaakauppaa ja viisumivapautta kohti voidaan edetä?

Niin kauan kuin talouskysymykset hallitsevat Suomen Venäjä-suhdetta, voivat pienvaltiorealistit pysyä koloissaan.

Lauri Tierala

Kirjoittaja osallistui kevään 2011 hallitusneuvottelujen ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän kokouksiin