Suomi, we have a lift-off!

Kirja on nyt julkaistu, lapsi on lähtenyt maailmalle. Ainakin itselleni on jäänyt viikon tapahtumista aivan mielettömän positiivinen fiilis. Kirjan eräänä taustasyynä toiminut pessimismini suomalaisen ulkopoliittisen keskustelun tasoon ja määrään on osoittautunut osittain turhaksi: aihe kiinnostaa, paikoin suorastaan innostaa, ja ihmiset sekä haluavat että kykenevät tätä keskustelua käydä. Hienoa!

Tiistaina kirjan julkkarit olivat hotelli Tornin Näköalakabinetissa. Gummerus oli todella panostanut tilaisuuteen ja se oli mielestäni menestys: tupa oli täynnä ja paikalla oli varmaan yli 40 henkeä. Tilaisuudessa käytiin varsin mielenkiintoista ajatustenvaihtoa kirjan teemojen ympäriltä. Paikalla oli niin ulkopolitiikan tekijöitä kuin kokeneita seuraajia ja journalistejakin, joten kysymysten ja kommenttien taso oli myös sen mukainen: tiukka ja oivaltava. Päällimmäiseksi tilaisuudesta jäi mieleeni kollegani professori Pami Aallon hauska kysymys, mitä on tapahtunut keskustelulle siitä, että Suomi on Euroopan Japani, joka oli johtava ajatus vielä 1980-1990-luvuilla. Hetken pohdittuani totesin, että voi olla, että jatkossakin Suomi on Euroopan Japani, mutta että Japanin nykytilan huomioiden se on varsin lohduton ennuste. Suomen haaste on, miten voisimme tulla/olla Euroopan Etelä-Koreaksi: dynaamiseksi, innovatiiviseksi ja menestyväksi maaksi ja tässä meillä tulee olemaan tekemistä.

Eilen olin ministerien kanssa marjassa, paikkana oli Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikka ja kanssani lauteille nousivat Alexander Stubb ja Heidi Hautala, Ylen ulkomaantoimittajan Liisa Karvisen heittäessä löylyä. Yleisöä oli varsin runsaasti paikalla ja vaikka itse olin jo pitkän päivän jäljiltä varsin naatti, niin erinomaisessa vedossa olleet ministerit pitivät huolen siitä, että keskustelu oli antoisa. Väsymyksestä surisevaan mieleeni jäi tilaisuudesta kaksi ajatusta: ensinnäkin, tämänhetkinen Suomen ja suomalaisten tietynlainen sisäänpäinkäpertyneisyys on aito ongelma ja pitkän päälle myös potentiaalinen uhka ja että (osittain tästä syystä johtuen) meillä ei yksinkertaisesti ole varaa vähätellä Euroopan unionia. Oli mahtavaa, että ministerit varasivat aikaa kiireisistä kalentereistaan osallistuakseen keskusteluun ja että niin moni muu ihminen saapui paikalle seuraamaan tilaisuutta. Kiitos ja kumarrus!

En ole vielä oikeastaan nähnyt mitään lehtijuttuja tai muita kommentteja kirjan tiimoilta. Unto Hämäläisen maanmainio Perässähiihtäjä-blogi tiistaina on toistaiseksi ainoa, joka on silmääni varsinaisesti sattunut. Jatkossa yritän blogissa kommentoida myös kirjan julkisia arvioita ja toivon niitä pian saavani myös käsiini. Piakkoin myös vierailijat aloittavat oman bloggaamisensa. Sitä ennen kuulisin myös mieluusti mahdollisten blogin lukijoiden ajatuksia kirjasta, sen teemoista ja kenties myös yllä mainituista tilaisuuksista. Olitko kenties paikalla? Miltä asiat sinusta näyttävät?

Hiski Haukkala

PS: Jatkossa kannattaa seurata myös kirjan FB-sivua ja omaa twitteriäni (@HiskiHaukkala) – etenkin twitter tuntuu juuri nyt kanavalta, johon on helppo suoltaa nopeasti huomioita ja tavaraa ihmisten yhdessä pohdittavaksi.