Syvät, hyvät vai pinnalliset?

Kirjanjulkkareita seuranneen mediajulkisuuden seuranta on edelleen minulta enimmäkseen näkemättä, mutta jotakin voin sentään jo asiasta kirjoittaa.

Itselläni on näkemissäni lehtijutuissa pistänyt silmään, että STT:n levittämä pikku-uutinen arviostani presidentti Tarja Halosen Venäjä-suhteita koskien on lyönyt (valitettavan) hyvin läpi. Valitettavasti siksi, että Halosen presidenttikauden arviointi ei koskaan ollut kirjani päätarkoitus, eikä se ollut se viesti, jonka itse olisin halunnut kirjastani ensisijaisesti välittää.

Itse asiassa koko Halos-teema nousi esiin vasta julkkarin yleisökysymyksissä, ilmeisesti juuri STT:n toimittajalta, enkä suoraan sanoen ollut koko kysymykseen edes valmistautunut (oma moka). Kysymystä olin toki itsekseni useampaankin kertaan miettinyt, joten aivan lonkalta en sentään joutunut ampumaan.

Vastaukseni oli yhteiskuntatieteilijöille tyypillinen yhtäältä-toisaalta -vastaus. Totesin, että eittämättä tärkeimmässä duunissaan eli Venäjän-suhteiden hoidossa Halonen on onnistunut varsin hyvin, sillä hän on onnistunut luomaan syvät ja toimivat henkilökohtaiset suhteet Venäjän johtoon. Tämä on myös hyvä perintö, jonka hän jättää seuraajalleen. Toisaalta lisäsin, että hyvyydestään huolimatta suhteet ovat jääneet varsin pinnallisiksi, sillä en itse ainakaan ole saanut oikeastaan missään vaiheessa sellaista kuvaa, että Halonen olisi pyrkinyt tekemään näillä suhteillaan mitään: itselleni ei tule mieleen yhtäkään Venäjään liittyvää aloitetta tai asiaa, jota Halonen olisi ponnekkaasti ja menestyksekkäästi ajanut.

Yhtäältä-toisaalta -vastaukseni sai ilmeisesti osakseen yhtäläisen uutisoinnin. STT ilmeisesti välitti kaksi uutista, joista toisessa suhteet olivat ”syvät ja hyvät” ja toisessa ”pinnalliset”. Näitä eri versioita on sitten varioitu sanomalehdissä viime päivinä ympäri Suomen.

Asia on herättänyt sen verran hämminkiä, että Iltalehden toimittaja otti jopa asiakseen tiedustella, miten asia nyt oikein on: ovatko ne syvät ja hyvät vai pinnalliset, sillä eiväthän ne voi olla molempia samaan aikaan?

Kyllä ne itse asiassa voivat. Kuten todettua, Halosen henkilökohtaiset suhteet ovat olleet hyvät ja kemiat ovat selvästi natsanneet niin Putinin kuin Medvedevinkin kanssa. Samalla suhteet ovat kuitenkin jääneet tuttavallisen solmionoikomisen tasolle vailla sen suurempia avauksia.

Jatkossa tämä ei enää riitä, sillä, ja kuten kirjassa kuvaan, Suomen on otettava aktiivisempi ote, jotta Venäjän-suhteittemme jatkuva liudentuminen saataisiin pysäytetyksi. Seuraavalta presidentiltä toivoisi yhtäläistä kykyä uida Venäjän johdon liiveihin kuin Haloselta, mutta suurempaa aktiivisuutta ja idearikkautta suhteiden kehittämisessä jatkossa. Toistaiseksi presidentinvaalikampanja on haastanut ja siten paljastanut vain vähän ehdokkaista tässä(kin) suhteessa.

Hiski Haukkala