Vierailija Elina Grundström: Globaalisuus ei ole hippien hommaa

Suomen muuttuvat koordinaatit on virkistävä kirja. Se on ajankohtainen, vetävästi kirjoitettu ja sanoo asioita ihastuttavan suoraan.


Kirjan pääväite on tärkeä ja ajankohtainen. Sen mukaan Suomen kohtalon kolmio on hajoamassa. EU-jäsenyys sekä hyvät suhteet Venäjään ja Yhdysvaltoihin ovat tuottaneet meille ennennäkemätöntä hyvinvointia. Nyt kaikki kolmion kärjet - Bryssel, Moskova ja Washington - ovat omalla tavallaan kriisissä. Sen vuoksi Suomen pitää rakentaa ulkopoliittista kaksoisstrategiaa, joka painottaa samaan aikaan vanhaa ja uutta, paikallista ja globaalia.


Mutta mitä tämä uusi ja globaali on? Sitä kirja ei onnistu tarkentamaan. Mihin uusiin osoitteisiin Suomen pitäisi suuntautua? Millä keinoilla globaalimpaa ulkopolitiikkaa rakennetaan?


Hiski Haukkala tunnistaan maailmanpolitiikan muutoksen, mutta puhuu siitä kovin yleisellä tasolla. Kirjan julkistamistilaisuudessa hän totesi, että presidentin tärkein tehtävä on jatkossakin hyvien Venäjän-suhteiden ylläpitäminen. Ehkä niin onkin, mutta kirjan hahmottelemassa uudessa maailmanjärjestyksessä se ei alkuunkaan riitä.


Uusien osoitteiden löytäminen ei onneksi ole vaikeaa. Globaalisuus ei ole hippien hommaa. Se ei tarkoita ainoastaan sellaisia maailmaa syleilevän laajoja mutta Suomenkin kannalta kohtalokkaan tärkeitä teemoja kuin ilmastonmuutoksen hallinta ja köyhyyden vähentäminen.
Globaalisuus on myös lyhyen aikavälin reaalipolitiikkaa. Uudet mahtivaltiot on helppo löytää taloustutkimuslaitosten ennusteista sekä tarkkailemalla uusia koalitioita, joita on näkynyt esimerkiksi eurokriisin takauksiin liittyvissä keskusteluissa sekä ilmastoneuvotteluissa.


Brittiläinen CEBR-tukimuslaitos kertoi joulukuussa, että Brasilia on noussut Iso-Britannian ohi maailman kuudenneksi suurimmaksi taloudeksi. Sama raportti arvioi, että tulevaisuudessa vahvistuvat Aasian maiden lisäksi juuri Brasilian kaltaiset raaka-aineiden tuottajamaat. On huomion arvoista, että CEBR:n noteeraamat raaka-aineiden tuottajat, Brasilia, Venäjä, Kanada, Australia ja Indonesia, ovat sompailleet omia EU:sta poikkeavia linjojaan esimerkiksi ilmastoneuvotteluissa.


Aasian nousu on Suomessa jo ymmärretty, mutta resurssitaloutta ei. Suomessa on suuret metsä- ja mineraalivarat. Meillä on siten samanlaisia luonnonvaroja ja niiden käyttöön liittyviä etuja ja ongelmia kuin uuden luonnonvaratalouden mahtivaltioilla Kanadalla, Indonesialla ja Brasilialla.


Minun ehdotukseni on, että alamme etsiä uusia globaaleja kumppaneita tästä suunnasta. Alkajaisiksi Suomi voisi olla koollekutsujana jollekin luonnonvaratalouden kansainvälisiä pelisääntöjä käsittelevälle kokoukselle.


Elina Grundström
elina.grundstrom@kolumbus.fi
Kirjoittaja on vapaa toimittaja